Vanhan talon kunnostaminen ja remontointi on aina vähän nuoralla kävelyä, minkä verran voi modernisoida kuitenkaan tuhoamatta talon arvoa ja henkeä. Maalla-lehden numerossa 1/13 on hyvä artikkeli Ilmajoella remontoidusta sukutalosta. Taloa remontoineen pariskunnan nainen toteaa artikkelissa mielestäni hienosti, että jokainen sukupolvi on tuonut taloon jotakin omaa ja uutta. Näinhän se on, talo elää sen hetkisten asukkaiden ja heidän tarpeidensa mukaan eikä päinvastoin. Toki talon ikä pitää ottaa remontoinnissakin huomioon, ei vanhaan hirsitaloon voi oikein lähteä laittamaan mitään korkeakiiltoisia keittiön kiintokalusteita tai vastaavaa.
Sama on tässä meidän hankkimassamme talossa. Talossa on tällä hetkellä keittiössä 80-luvulla varsin toimivaksi ja tarpeelliseksi ajateltu sisään käveltävä kylmiö ja samalla on jouduttu tinkimään WC:n koosta. Tänä päivänä tuolle valtavalle kylmiölle ei ole käyttöä vaan puramme kylmiön ja otamme ne neliöt mielummin WC:n laajennusta varten ja näin saamme samalla keittiöön myös lisää ns. ehjää seinäpintaa, joka taas vastaavasti helpottaa keittiön suunnittelua ja sen saattamista arjessa toimivaksi. Samalla joudumme tekemään myös kompromissia keittiön kiintokalusteiden materiaalin suhteen. Kyllä vain talon ikään nähden massiivipuiset keittiön kiintokalusteet olisi se juttu, mutta toisessa vaakakupissa painaa huomattavasti enemmän se, että talossa on lapsi (mahdollisesti joskus tulevaisuudessa lapsia) ja eläimiä, joten pehmeä massiivipuu olisi materiaalina aivan liian herkkä. Näin ollen tulemme päätymään MDF-levyyn, joillekin aivan kauhistus, mutta meille se oikea ratkaisu. Kuten miehellenikin totesin, että remontin suunnittelussa on otettava huomioon se, että remontoimme tässä itsellemme kotia, emme museota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti